No niin, sain tiedon eilen, että perhe ei toistaiseksi luovukaan tästä aikuisesta kisusta. Oli outo ja vähän surullinenkin olo, koska olimme niin varautuneet ja valmistautuneet tämän neidin tuloon. Samalle päivälle mahtui ilouutisiakin. Minulle luvattiin pentu. Tämä on mielestäni jo suuri eteneminen asiassa, koska helppoa ei ole saada itselleen etuosto-oikeutta kissaan. Ensiviikolla saan nähdä kuvia syntyneistä ja pääsen varaamaan mieleiseni, vaikka en minä muussa asiassa ole ronkeli kuin siinä, että sukupuolen on oltava tytöntylleröinen.

Tulipa jotenkin ihana ja huojentunut fiilis. =) Kyselin kyllä toista aikuista kisua, joka on jo 8-vuotias ja asustelee meidän sijainnista 10tunnin juna ja bussi ajomatkan päässä. Tällainen matka taitaa olla jo kissa rouvalle hieman turhan pitkä aika...taidan nyt vaan malttaa mieleni ja jäädä odottamaan tulevaa pentua. Luovutus on siis heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Mutta hyvää kannattanee odottaa. =)

Nyt on alkanut sitten kauan odotettu arki ja elämäni pisimmät pääsiäispyhät ovat ohi. Ei ole kuulunut mitään kisuistakaan, tämä odotus alkaa käydä jo sietämättömäksi. Rotukissan hankinta ei ole mikään ihan muutamien päivien juttu (harvoin varmaan kuukausienkaan), vaan vahvistusta haluamastaan pennusta voi joutua odottamaan. Lisäksi, jos haluamasi/toivomasi/ainoa vapaa pentu osoittautuukin lupaavaksi, saattaa sille olla kysyntää myös ulkomaille, joten kasvattajat mahdollisesti voivat päätyä myös tällaisiin ratkaisuihin. Ja alustavat varauspuheet peruuntuvat. Mutta maltilla tässä täytyisi jaksaa odottaa, ainakin tämän aikuisen kisun toivoisin kovasti saavani, en tiedä mikä siinä on, mutta koen hänet jo jotenkin niin omaksi ja aikuinen kissa tähän perheeseen voisi mielestäni ensin sopiakin. Aikuisen kissan on mahdollisesti helpompi sopeutua tulevaan pentuun tai näin ainakin ajattelisin.. ja pennullakin olisi sitten heti kissa seuraa.

Toivottavasti huomenna kuulisin viimestään aikuisesta kissasta, koska oli puhetta, että mahdollisesti lähtisin häntä viikonloppuna hakemaan. Ennättäisin hieman valmistautumaan reissuun. Tosin eilen kyllä jo optimistisesti ostin kissalle hiekkalaatikon, hiekkaa, leluja, valjaat, ruokaa (montaa eri merkkiä ja laatua, koska kissat voivat olla yllättävän ronkeleitakin), kuivaruokaa, goodgirl-palkinto herkkuja, kantokopan ja kissalehden. Jäiköhän jotain mainitsematta niin ja varasin yhden kissa kirjan kirjastosta. ;) Nukkumapaikaksi ajattelin kissa iglua, mutta se näytti aika pikkaiselta, joten jätin sen vielä ostamatta. Pehmustettu rottinkikorikin oli tosi nätti, mutta aika avonainen, jos tämä yksilö vaikka pitäisi enemmän omasta rauhasta, niin tuo iglu voisi olla parempi.

Tänään tällaisia mietteitä. Ja täpinöissäni edelleen ;)

Osaisiko joku sanoa, minkätakia en onnistu lisäämään blogiani blogilistalle? Vai johtuuko näistä pyhistä. Sain tiedon, että salasana on lähetetty s-postiini, mutta voi viedä muutamia minuutteja.. nyt on mennyt jo muutama päivä. Toinen minua askarruttava seikka on se, että en saa lisättyä laskuria, koska herjaa, että tällaista osoitetta ei ole olemassa.. siitäpä olenkin pohtinut, että näkyyköhän tämä blogi kenellekään muulle kuin minulle? Jos joku tänne eksyy, niin laitatko kommenttia johonkin kohtaan. Tiedän lähteä hakemaan mahdollista vikaa helpommin, ennenkuin vaivaan ketään pikkuasioilla :D

-kiitos-

Edelleenkään aika ei tunnu kulkevan eteenpäin. Odotan jo niin malttamattomana vahvistusta tästä toisesta kissasta. Toivottavasti saan tiedon hänestä viimeistään tiistaina, en kestä tätä odotuksen piinaavaa olotilaa :) Viimeyönäkin näin unta kissoista, omituista! Siitä sen ajattelun määrän näin valveillaoloaikana voi päätellä, kun jo uniinkin tulevat.

Muutaman kivan kiipeilytelineenkin olen bongannut. Olen tosin ollut yllättänyt eläintarvikeliikkeiden suurista hintaeroista tuotteilleen. Laskin näille tarvikkeille säästöä 100e kun haen tarvitsemani tarvikkeet aina sieltä jossa edullisemmin kyseisen tuotteen näin. Kiipeilytelineissä (samassa mallissa siis) on kymmenien eurojen eroja, valjaissa oli 9e ero kahden liikkeen välillä, toisessa 10 ekee ja toisessa 19e. Puhumattakaan ruokakipoista, kantokopasta jne. Kyllä sitä vertailua kannataa tehdä, 100euroa on jo kyllä minun mittapuuni mukaan aika paljon rahaa, sillä säästöllähän vien kisu neitini jo leikattavaksi.

Nyt taidan lähteä vähän haukkaamaan happea ja lähden pyörälenkille ystäväni kanssa, josko tuuli tuivertaisi edes muutaman prosentin kissa-ajatuksista... tai no, ainakin osan. =)

 

Kaikki jotka ovat perheeseensä hankkineet uuden perheenjäsenen, tässä tapauksessa puhun rotukissasta, tietävät sen, kuinka pitkältä tämä odotus tuntuukaan. Itse olen aina rakastanut pitkäkarvaisia tai puolipitkäkarvaisia hieman persoonallisia kissoja. Vuoden verran asiaa tuli kypsyteltyä ja nyt ryhdyin tuumasta toimeen, kasvattajien sivut on koluttu viikonaikana ties kuinka moneen kertaan. Kasvattajien kanssa on tullut oltua s-postivaihdossa ja puhelimessa. Voi kuinka ihaniaa on ollut jutustella heidän kanssaan.. ainoastaan yksi hieman vähäsanaisempi, mutta muuten kyllä.. aivan kuin ystävien kanssa olisin jutellut.. niin paljon asiaa, kissoista ja kaikesta muustakin. Todella loistavia ihmisiä, terveisiä vaan =)

Suosikeiksi on päätynyt suunnilleen kaksikymmentä osoitetta. Päättäminen on ollut niin vaikeaa! Kaikki alkavat näyttää niin söpöiltä. On ollut todella vaikea päättää Maine Coonin, Norjalaisen metsäkissan, Pyhän Birman ja Ragdollin välillä, että ihan hirvittää. Minä kun tahtoisin ne kaikki. =) Olen toki päätynyt ratkaisuun, että otan kaksi kissaa, nämä söpöläiset ovat samaa rotua. Toinen on tosin aikuinen ja toinen on pentu. Rotu selviää teille sitten kun tämä suloisuus saapuu kotiimme! Jotain jännitystä teillekin jotka tänne eksyitte. =)

Koko viikon olen suunnilleen syönyt, nukkunut, hoitanut asioita, katsonut teeveetä ja aina ajatellut tulevia murusiani, toissa yönä tämä ihanuus tuli uniinikin. Olen aivan hurahtanut :D mutta minkä sille voi, eipä kai sitä perheenjäsentä oteta ajatuksella, että kunhan tulee tuohon pyörimään. Minä otan lemmikin siksi ja sillä ajatuksella, että vietän myös lemmikkini kanssa aikaa. olen päättänyt, että opettelemme valjaisiin ja käymme mahdollisesti näyttelyissä.. olisihan siinä meille kahdelle mukava harrastus. Minä tahdon ottaa lemmikin osaksi perhettämme ja osaksi elämäämme, joten luonnollistahan on, että tämän perheenjäsenen kanssa myös tehdään ja touhutaan.

Tämä odottaminen on ollut jännittävää ja mielenkiintoista aikaa. Vauva rotukissaa täytyy varautua odottamaan sen 12 viikkoa. Tämä vauva jota tämän isomman kaveriksi suunnittelen on tällä hetkellä 4,5 viikkoa, mutta suloinen jo kuin mikä. Menisipä aika jo nopeasti!

Minulla ei siis ole mitään kokemusta kissoista sen paremmin kuin kahdella ihmislapsellanikaan jotka ovat 8 ja 4-vuotiaat. Tässä blogissa varmasti opetellaan ja kokeillaan kaikkea mahdollista alkuun, toivottavasti valjaat saan kissalle edes oikein päin päälle. ;) Tasapainoiseen ruokavalioon olen jo ehtinyt tutustumaan, mutta kaikenhan oppii vasta arjessa. Koskaan ei voi tietää mikä kisulle maistuu ja mikä ei maistu, ja mitä sitten tehdään, jos joku oleellinen uhkaa jäädä uupumaan, millä nämä vajeet korvataan jne jne. Mutta eiköhän se tästä päivä kerrallaan. :)

Onneksi ensiviikonloppuun ei ole enää pitkä matka. Silloin mun isompi muruseni toivottavasti saapuu ;)