Kaikki jotka ovat perheeseensä hankkineet uuden perheenjäsenen, tässä tapauksessa puhun rotukissasta, tietävät sen, kuinka pitkältä tämä odotus tuntuukaan. Itse olen aina rakastanut pitkäkarvaisia tai puolipitkäkarvaisia hieman persoonallisia kissoja. Vuoden verran asiaa tuli kypsyteltyä ja nyt ryhdyin tuumasta toimeen, kasvattajien sivut on koluttu viikonaikana ties kuinka moneen kertaan. Kasvattajien kanssa on tullut oltua s-postivaihdossa ja puhelimessa. Voi kuinka ihaniaa on ollut jutustella heidän kanssaan.. ainoastaan yksi hieman vähäsanaisempi, mutta muuten kyllä.. aivan kuin ystävien kanssa olisin jutellut.. niin paljon asiaa, kissoista ja kaikesta muustakin. Todella loistavia ihmisiä, terveisiä vaan =)

Suosikeiksi on päätynyt suunnilleen kaksikymmentä osoitetta. Päättäminen on ollut niin vaikeaa! Kaikki alkavat näyttää niin söpöiltä. On ollut todella vaikea päättää Maine Coonin, Norjalaisen metsäkissan, Pyhän Birman ja Ragdollin välillä, että ihan hirvittää. Minä kun tahtoisin ne kaikki. =) Olen toki päätynyt ratkaisuun, että otan kaksi kissaa, nämä söpöläiset ovat samaa rotua. Toinen on tosin aikuinen ja toinen on pentu. Rotu selviää teille sitten kun tämä suloisuus saapuu kotiimme! Jotain jännitystä teillekin jotka tänne eksyitte. =)

Koko viikon olen suunnilleen syönyt, nukkunut, hoitanut asioita, katsonut teeveetä ja aina ajatellut tulevia murusiani, toissa yönä tämä ihanuus tuli uniinikin. Olen aivan hurahtanut :D mutta minkä sille voi, eipä kai sitä perheenjäsentä oteta ajatuksella, että kunhan tulee tuohon pyörimään. Minä otan lemmikin siksi ja sillä ajatuksella, että vietän myös lemmikkini kanssa aikaa. olen päättänyt, että opettelemme valjaisiin ja käymme mahdollisesti näyttelyissä.. olisihan siinä meille kahdelle mukava harrastus. Minä tahdon ottaa lemmikin osaksi perhettämme ja osaksi elämäämme, joten luonnollistahan on, että tämän perheenjäsenen kanssa myös tehdään ja touhutaan.

Tämä odottaminen on ollut jännittävää ja mielenkiintoista aikaa. Vauva rotukissaa täytyy varautua odottamaan sen 12 viikkoa. Tämä vauva jota tämän isomman kaveriksi suunnittelen on tällä hetkellä 4,5 viikkoa, mutta suloinen jo kuin mikä. Menisipä aika jo nopeasti!

Minulla ei siis ole mitään kokemusta kissoista sen paremmin kuin kahdella ihmislapsellanikaan jotka ovat 8 ja 4-vuotiaat. Tässä blogissa varmasti opetellaan ja kokeillaan kaikkea mahdollista alkuun, toivottavasti valjaat saan kissalle edes oikein päin päälle. ;) Tasapainoiseen ruokavalioon olen jo ehtinyt tutustumaan, mutta kaikenhan oppii vasta arjessa. Koskaan ei voi tietää mikä kisulle maistuu ja mikä ei maistu, ja mitä sitten tehdään, jos joku oleellinen uhkaa jäädä uupumaan, millä nämä vajeet korvataan jne jne. Mutta eiköhän se tästä päivä kerrallaan. :)

Onneksi ensiviikonloppuun ei ole enää pitkä matka. Silloin mun isompi muruseni toivottavasti saapuu ;)